Kirjailijoiden Etelä-Helsinki

Kortteleihin kätkeytyneet kertomukset ovat Etelä-Helsingin parasta antia. Etsin taannoin tietoja alueella vaikuttaneista kirjailijoista ja runoilijoista. Se avasi minulle kiehtovan näköalan nykyisten kotikulmieni kulttuurihistoriaan.

Yliopiston perässä ensimmäisiä eteläiseen Helsinkiin muuttaneita olivat muun muassa parikymppiset J. L. Runeberg, F. Cygnaeus ja J.V. Snellman. 1820-luvun lopulla Iso Roobertinkatu 7 oli huonomaineista seutua, josta sai edullisia vuokra-asuntoja. Kolmikko asettui kolmen huoneen piharakennukseen. Kanat kotkottivat ja siat röhkivät puutalojen pihoilla, eikä asfalttia, juoksevaa vettä, saati kaasu- tai sähkövalaistusta vielä ollut.

1840-luvulle asti poikamies Z. Topelius asui hetken aikaa torakoita kuhisseessa talossa Eteläesplanadi 14:ssä ja täysihoidossa Pieni Roobertinkatu 8:ssa. Näitä osoitteita seurasi Bernhardinkadun avioasunto, jonne juomavesi kannettiin Kasarmitorilta.

Hieman myöhemmin teini-ikäinen Alexis Stenvall (Aleksis Kivi) aiheutti pahennusta Rikhardinkadun ja Korkeavuorenkadun risteyksen yläalkeiskoulussa suomenmielisillä kirjoitteluillaan. Lauantaiseuran yliopistomiesten suojelukseen päästyään Kivellä oli katto milloin Pieni, milloin Iso Roobertinkadulla, Uudenmaankatu 5:ssä tai Kasarmikatu 25:ssä. Punavuoren kapakoista virkistyäkseen Kivi ui Ursinin rannassa. Rikhardinkadulla vaikutti myös V. A. Koskenniemi, jolla oli yläkerran asunto Korkeavuorenkadun kulmassa.

Kun pikkupoika Mika Waltari muutti äitinsä ja veljiensä kera 1900-luvun alussa Tehtaankatu 7:ään, eteläinen Helsinki oli yhä laitakaupunkia, johon oli vasta alkanut kohota kivirakennuksia. Kodit lämpenivät puulla, eivätkä alivuokralaiset olleet harvinaisia. Waltari harjoitteli pallopelejä, vauhdittomia hyppyjä ja turnajaisia samassa Vuorimiehen puistikossa, jossa on yhä lasten leikkipaikka. Toisella puolella puistikkoa Vuorimiehenkatu 23:ssa asui kirjallisen heräämisen kokenut Saima Harmaja.

Eteläinen Helsinki on houkutellut kirjailijoita vielä silloinkin, kun he ovat jo tehneet kansainvälisen läpimurtonsa. Juhani Aho oli 50-vuotias muuttaessaan Vennynsä kanssa Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä Armfeltintie 6:n kivihuvilaan lähelle silloisia työ- ja luottamustehtäviään. Hänen viimeinen kotiosoitteensa oli Pietarinkatu 5.

Johanneksen kirkon ympäristössä ovat viihtyneet muun muassa Nobel-palkittu F. E. Sillanpää ja runoilijavillikko Pentti Saarikoski. Sillanpää asui ensin Johanneksenrinteessä ja sitten Ratakadulla Topeliuksen patsaan takana. Saarikosken ensimmäinen Helsingin koti oli Neitsytpolun kulmassa Tehtaankatu 3:ssa, toinen Iso Roobertinkatu 34:ssä Fredrikinkadun kulmassa. Kirkkoherrasukulaisen ansiosta Saarikoskella oli pääsy kirkon tornin sisätiloihin, joihin hän johdatti lähimpiä koulutovereitaan Norssista. Runoilija Eino Leino toimi aiemmin miltei Saarikosken naapurissa Tehtaankatu 5:ssä. Viimeinen vakituinen asunto Leinolla oli Annankadulla toisen vaimonsa Aino Kajanuksen kanssa.

* * *

Tänä vuonna julkisuuden valokeilassa on erityisesti Tove Jansson, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Katajanokka-lähtöisellä Janssonilla oli työhuone neljän muun kanssa Tähtitorninkadulla ja myöhemmin kulmatorniateljee Ullanlinnankatu 1:ssä. Juhlavuonna on tarjolla runsaasti ohjelmaa, johon voi tutustua osoitteessa www.tove100.fi.

Maria Pekkala
Eteläiset kaupunginosat ry:n hallituksen jäsen

Lisätietoja:
Eino Leino. Kirjailijoiden Helsinki. Gummerrus 2012.
www.tovejanssonseura.fi, www.korttelit.fi

Tove Janssonin muistolaatta osoitteessa Ullanlinnankatu 1. Kuva: Niko Lipsanen
Tove Janssonin muistolaatta osoitteessa Ullanlinnankatu 1. Kuva: Niko Lipsanen

Kirjoita kommentti